Lämmin Hellä Pehmoinen

RAUHANKYYHKYJÄ TARVITAAN

2012-04-22T01:39:00.000+03:00

VÄSYNYT TERVEHDYS.

Piti tehrä komea kambäkki blogistaniaan jo reilu kuukausi sitten... Toisin kävi, olen sairastellut sen reilun kuukauden, ja loppua ei näy ennenkuin raahaudun vihdoinkin lääkäriin... Toivonmukaan en kupsahda ennen sitä, haluan nimittäin elää vielä monta kymmentä vuotta.

Monta kymmentä

ONNELLISTA VUOTTA!

Jos ei se lääkäriä vaativa riesa mua tapa, niin hyvänä kakkosvaihtoehtona siihen on hullu narsisti exä, joka tuntuupi pimahtaneen entistä enemmän...

Pelonsekainen, itkuinen huokaus:´(

Olipa tuo nimittäin mennyt ilman ajanvarausta riehumaan sossuun, ja uhannut sossun tädin hengen lisäksi myöskin lähteä meillepäin haulikon kanssa... Ja kyseisen ihmisen tuntien, se hullu saattaapi sen uhkauksensa vierä loppuun asti: ( Itseasiassa se on uhkaus, jonka pelossa olen elellyt jo silloin, kun vielä siellä maanpäällisessä helvetissä poitsun kanssa asuttiin. Sitä ei ollut silloin vielä lausuttu ääneen -muttei sitä tarvinnutkaan. Tällähetkellä sitä saapi olla kiitollinen tästä muutaman sadan kilometrin välimatkasta, mitä meillä on -kiitos sen sitä ollaan vielä elossa koko perhe. Ja onhan tuo välimatka ollut hyväksi muutenkin.

Että Onnea on, että Suojelusenkeli Ukkokullan muodossa tuli meidän elämään, ja muutettiin tänne kauemmas<3

Semmoinen suojelusenkeli, joka sanoi olevansa se, kuka menee sitten ensimmäisenä siihen haulikon eteen...

(Tuli käytyä rankka keskustelu aiheesta, keskustelu, jollaista en enää ikinä halua käydä!)

Eli niinkuin yhdessä lempparibiiseistäni lauletaankin:

" Kuolla Vuoksesi voin,

Elää Vuoksesi voin,

Teen Vuokses Kaiken. "

Valitaan kuitenkin mieluiten tuo keskimmäinen vaihtoehto:)

Luotetaan siihen, että tuossa yläkuvassa vedenpintaan muodostunut kuva linnusta on Rauhankyyhky, joka tuo meille viestin siitä, että saataisiin vihroinkin pian aloittaa normaali, turvallinen & onnellinen elämä!

Näettekös te muut muuten sen siinä?:) Vai näkeekö muut siinä vain likaisenväristä vettä?

Lisää niitä rauhankyyhkyjä löytyi jokunen aika sitten kirpparilta lampun muodossa;

vessa kaipasikin uutta tunnelmavalaistuksen antavaa yövaloa, jotenkas tarpeeseen, ja heti käyttöön tullut löytö:)

Kuva varsin kehno, sillä otettu ikkunan läpi -ikkunan, joka pitäis sekin saara aikaiseksi pestä...

Vaan, pitänee unohtaa moinen pikkuseikka, ku paskaset ikkunat, ja koittaa keskittää nää kovin vähissä olevat voimansa jonnekkin muualle, johonkin tähdellisempään.

RAKKAUDEN AAMU

Juhani Markola

Ei vilpitön sana rakkauden sisältää voi väärää.

Sano minne mä käyn,

mitä tehdä mä voin,

ja se tieni määrää.

Olin outo eilen,

nyt saan jo sinuun luottaa.

Mitä sattui eilen,

nyt suuren ilon tuottaa.

Teko pienikin,

teko rakkauden,

luo toivon uuteen.

Sinä lyhdyksi jäit yöhön onnettomaan,

valon toit ikuisuuteen.

Ethän rakkain pelkää,

vaikka huolta riittää.

Älä vuoksein pelkää,

voin käden kätees liittää.

Kerto:

Vaaroja en mä nää.

Pois taivaalta pilvet häviää.

Eestäni löytää mä saan,

kanssasi maan niin kauniin.

Minä nauraa voin,

minä itkeä voin,

minä toivees täytän.

Minun rakkautein sua kohtaan ei kuole pois,

sen näytän.

Kerro sä myös joskus,

miksi mulle teit näin.

Kerro miksi onneen miehen oudon veit näin.

Kerto x2

Kuolla vuoksesi voin,

elää vuoksesi voin,

teen vuokses kaiken.

Kuolla vuoksesi voin,

elää vuoksesi voin,

saat aivan kaiken.

Kuolla vuoksesi voin,

elää vuoksesi voin,

teen vuokses kaiken.

Kuolla vuoksesi voin,

elää vuoksesi voin,

saat aivan kaiken.

Kuolla vuoksesi voin,

elää vuoksesi voin,

saat aivan kaiken.

AIVASTELUA KIERRÄTYSKESKUKSESSA

2012-02-04T09:40:00.005+02:00

Paikallisesta kierrätyskeskuksesta on muodostunu koko perheen yhteinen, jokaviikkoinen käyntipaikka:)

Yleensä sinne ei viikolla ehri, kun se on niin vähän aikaa / lyhyeen auki. Ny kuitenkin oli poikkeus torstaina, ku Ukkokulta poti räkätautia kotona (on muutenniin harvinaista, että se pitää sairaslomapäivän, jotenkas täytyypi olla toooosi TÖÖT!), ja näinollen oli siis auto käytettävissä:)

Ukkokulta raahas ittensä sinne kanssa, ja meni mun edellä... Hetimmiten, ku päästiin sisälle, niin se hihkas mulle, että "katohan, mikä tossa on:)" Ja minähän katoin...

Oijoi, musta isohko
EMALIKATTILA!!!
Kiikutin sen heti kassalle, ku en viittiny raahata sitä ympäri sitä pikkiriikkistä kierrätyskeskusta, ja sanoin, että se ompi sit mun:)

Tätä hemmetin räkätautia kirotessani, ja pakkasen (tänä aamuna hurrrjat -27`C!) tunkiessa väkisin sisälle huterista nurkista (hmm, torstaiaamulla Ukkokullan saappaat oli jäätyny eteisen/tuulikaapin lattiaan kiinni...), kaipailin jotain

ISOA & LÄMMINTÄ

peittoa,

jonka alla sais öllöttää...

Ja tadaa, kierrätyskeskuksessa mua odotti oi niin retro (hehee...) ruskea pörröinen, hapsureunainen lämmönantaja...
Pahoitteluni, jos tää meitin karmea kirjava "perintösohva" sai jossakussa inhotuksen puistatuksia aikaiseksi;D Vaikka ruma onkin, ni harvinaisen hyvin se tukee tota romua selkää, ku täs istuskelee;)

Täs sitä ny sit ollaan sen peiton alla yhressä ton karvakorvan kanssa -joka muutenniin sekin reppana on saanu sen räkätaudin ittellensä:/
Kuvasta jäi puuttumaan herran tyyny -pitäähän joka koiralla, ja ennenkaikkea, jokaisella räkätautisella koiralla, oma tyyny olla;)

Kierrätyskeskuksesta löytyi myöskin vanha pieni keittiövaaka:)

Eihän sille ny oikeastaan just ny paikkaa ole missään, mutta eihän sitä ny sinne kierrätyskeskuksen lattiallekkaan malttanu jättää...
Varsinki, ku kyllähän sil sit JOSKUS löytyy paikka... Juujuu, ihan varmasti;)

Ja keittiövaa`asta puheenollen...
Mul on hirvee leipomisvimma!

Nii, ja tuunaus-väkertelyvimmakii...

Mut hemmetti, ku sitä on ihan töttöröö tän räkätaudin kans:/ Eilenki illal koko maailma tuntu pyörivän, ja miljoona pikku-ukkoa jyskytti tuota mun pääkoppaa sisäpuolelta... Et tee siinä sit jotain!

Nooh, sitä odotellessa, että tää tauti (joka muutenniin kaatoi poitsunkin harvinaisen pitkäksi aikaa, eli n. viikoksi n. 39-asteen kuumeeseen sängynpohjalle) lähtee paikkaan nimeltä Huitsinnevada (missä ikinä kaukana se sit onkaan;) ), niin tulipahan sit ostettua torstaina ainakin maalia seuraavia tuunausprojekteja varten:)

Poitsun huone nimittäin huutelee varsin kovaan ääneen huonekaluja sisällensä...
Köyhän oli sit tyytyminen näin väliaikaisesti edulliseen, sieltä kierrätyskeskuksesta (ylläri;D ) hankittuun lastulevykammotusretrokirjahyllyyn... Eli juu, ei ny oikein ota onnistuakseen se mun eroon lastulevystä! -projektini...

Nooh, ehkä, ja toivonmukaan mä unohran sen, että se ompi sitä vihaamaani materiaalia, ku mää piilotan sen materiaalin maalin alle ja lisään siihen joitain kivoja juttuja! Hoplaa!:D Oi, ku kuulostaaki niin helpolta... Mut saas nährä sitten, että mikäs onkaan lopputulos, ku semmoista jollain viilulla pinnoitettua mööbeliä rupee maalaamaan... Toivonmukaan hyvä, kunhan jaksaa ensin hioa, hioa & hioa ja sit viel laittaa pintamaalin alle tartuntapohjamaalia:)

Kirjahyllyä ei ole vielä aloiteltu maalailemaan, mutta Ukkokulta on jo senverta paremmas kunnos, mitä minä, että se rupes tänään jo isoimman maalipöntön sisältöä huventamaan... Kohteena 9 Wärtsilä Dieselin vanhaa laatikkoa, joissa on kuljetettu laivojen moottorien osia aikoinaan... Ny ne saapi sit uuren elämän -ja itteäki jännittää, että miltäköhän lopputulos näyttääkään;)

Poitsun huoneesta tuleepi löytymään/löytyy jo muitakin uuden elämän saaneita juttuja -toivonmukaan niistä saan jossain vaiheessa laiteltua kuviakin!:)

Ei mikään helpoimmasta päästä sisustettava huone, ku on 2 vaatekomeron ovea, oviaukko, ikkuna & muuri (johon ei saa kiinni mitään), ja sit viel kaiken kruunaa se, että pisimmältä seinältä katto on tosi matalalla...

Mut on se vaan ihanaa, että
poitsulla vihroinkin on se huone, jota sisustella!!!:)

Vaikka tietty tympii, ku ei oo oma talo, ni ei voi maalata seiniä -jotka kyl piristyis tosi paljon, ku sais maalia yllensä!

Näkemisiin taas!:)

EIJAKSAKEKSIÄOTSIKKOA

2012-01-18T01:59:00.008+02:00

No juu, ei kaikki turhanpäiväinen löpinä aina otsikkoa tartteekkaan;)
Täällä tää yökyöpeli lämmittää huushollia, ja vielä pitäis tiskikone tyhjentää & täyttää, ja Ukkokullalle tehrä eväät töihin -ja sit sitä pääseekin jo tyynyä halailemaan:)
Mut sitä ennen ajattelin muutamalla sanalla moikata teitä:)
Niitä sanoja olis ollu jaettavana paljon enemmänkin kuin se muutama...
Vaan, se tietokonemysteeri ei sitten ratkennut, ei vaikka koneen sielunelämää on tutkiskellut pari ihmistä, joista toisen voipi luokitella nörtiksi... Tässä sitä ny tuskastuneena plarataan läppäreitä nettikaupoissa ja mietitään, että mistäs semmoiseen kapistukseen rahat taikois...
No, on noita ongelmia isompiakin, että jospas lopettais narinan moisesta! Juu...
Edellispäivänä sitä ainakin taasen heräs siihen ajatukseen, joka meidän jokaisen pitäis muistaa, eli se, että

<3MUISTA NÄYTTÄÄ & KERTOA RAKKAILLESI JOKA PÄIVÄ, ETTÄ RAKASTAT<3

Nimittäin sitä ei koskaan tiedä, että milloin se on liian myöhäistä...
Mulle se ei sitä onneksi ollut -oli suojelusenkelit taasen Ukkokullalla matkassa,
kun iso kuusi kaatui päälle. Jonkun aikaa kuulemma oli vilkkunut talitinttejä sielläsuntäällä... Kunhan ne tintit hävis, niin paikalle tuli sopivasti joku juttelutuulella ollut lintubongari, jolta Ukkokulta olikin sitten meinannut kysyä, että näkiks sekin ne samat tintit, mitä hänkin;D Noniin, ei käyny pahasti, ku huumorintaju vielä tallella;) Suojelusenkelit huolehti siitäkin, ettei se oksa, joka osui kaulaan, osunut valtimoon, jotta saan tuon miehen elämässäni vielä pitää. Vaan, kyllä sitä pelkää, että sitä leskeytyy ennenkuin on ehtinyt edes sinne alttarillekkaan asti; noi myrskyn jäljiltä olevat puut on niin arvaamattomia, että niitten kanssa pitää olla tosi varovainen, ettei käy huonosti -valitettavasti myrsky, kun on vaatinut niitä raivaajauhrejakin:(
Loppukevennykseksi saunakeskustelu -joita muuten on käyty viime kuukausina MONTA!
Poitsu aivan onnessaan, kun on vihroinkin miespuolinen ihminen, jonka kanssa voi jutella ihan mistä vaan;)

Kyl olis ollu mielenkiintoista monet, monet kerrat olla kärpäsenä lauteitten alla (katossa liian kuuma!) kuuntelemassa niitä keskusteluja -ja ennenkaikkea olis kyl pitäny laittaa niitä ylöskin jonnekkin:)

W: Ei taida olla vielä tulossa sitä pikkusiskoa tai -veljeä vai?
M: Ei varmaankaan...
W: NO, EIKÖS SE SITTEN PITÄIS LAITTAA TÖPINÄKSI?! Kyllähän sää tiedät, miten niitä tehdään!:)
M: :D

Niin, jopa pikkumieskin siis tietää, että miten niitä tehrään...
Vissiinkin joku koulukaveri asiaa hieman raottanut tossa syksyllä, ja loput sitten kysyttiin... Aivan, siellä saunassa;) No, eipähän tarttee enää selitellä mitään höpönlöpönjuttuja haikaroista tai mehiläisistä & kukkasista... :) Toisille se muutenniin ottaa koville kertoa lapsille tuosta lisääntymispuolesta, jos ny vaikkapas tätäkin juttua lukee;D Ei hyvää päivää, sanon minä!
Mitä niihin sisaruksentekopuuhiin tulee, niin eilen oli ensimmäinen päivä/ilta, kun tuli semmoinen olo sen Joulukuisen keskenmenon jälkeen, että sitä vois taasen vaikkapas lukea jotakin vauvoihin liittyvää, vaikkapas Mallan odotusblogia :) Että niin sitä vaan kuvitteli asioiden olevan jo ok tuolla pääkopassa aikaisemmin, mutta vei se näemmä sen reilun kuukauden päivät suunnilleen aikaa toipua. Onneksi on muuten toipunut kroppakin; kuukautiset nimittäin tuli ihan ajallansa, josta olen kyllä iloinen, koska pelkäsin, että menee kellot sekaisin!:)

Postauksen visuaalisesta puolesta vastaa tälläkertaa Greengaten kevät-kesäkatalogista poimitut kuvat:)

Itseasiassa olisin halunnu höystää tän postauksen mieluummin Bloomingvillen vastaavan katalogin kuvilla, mutta niitäpäs ei saakkaan kopsattua mitenkään, höh! Siellä on kaikkia ihanuuksia, jotka saa tämän sisustushöperön sydämen sykkimään!

Peltiä, patinaa ja romuromantiikkaa, ah!

No, käykäähän kurkkaamassa sen muhkea tarjonta tosta edellä olevasta linkistä:)

Kun noita kuvia ny kattelee, ni ei mulle iske mikään kesäikävä, en kaipaa sitä läkähdyttävää kuumuutta ollenkaan;)
Mutta taas tuli mieleen se ajatus, että ollappas se iso puutarha vanhoine omenapuineen, joihin vois ripustaa lyhtyjä & valoja. Ja joiden alla vois sitten viettää mukavat

PUUTARHAJUHLAT!
Ja perskutarallaa, kyllä meillä vielä se semmoinen puutarha onkin!

Onhan se jo nähty, että mahdotonkin voi muuttua mahdolliseksi, kun tuon Ukkokullan löysin.
Ja, kun se nyt kerta on se meitin yhteinen iso haave löytää se Koti isolla koolla. Se joku iso hirsitalovanhus puutarhoineen päivineen jostain korvesta. Niin eihän semmoinen ny voi olla toteutumatta, eihän?:)

MIKÄS ON MUUTEN SUN SUURIN HAAVEESI TÄLLÄHETKELLÄ?
Siis semmoinen, joka ei ole vielä toteutunut?
Ja te Rakkaat Blogiystävät sitten tulette niihin kemuihn mukaan, eikös niin?;)

Kemuja odotellessa, leivottaiskos vaikkapas tätä GreenGate-omppupiirakkaa?:)
Juu....:P
Vaikka eihän tosta kuvasta kyl mitään selvää saa... Katalogissa parempi kuva;)

Noniin, loppukevennyksen jälkeenhän ei enää kuuluis höpistä, mutta tässä tää vaan jatkaa ja jatkaa... Hihii:)

No, jos ny sit kuitenkin sanois vielä, että

KAUNIITA UNIA, ENKELTEN KUVIA!:)

MIHIN SE JOULUN TAIKA KATOSI?

2011-12-16T09:42:00.004+02:00

Joulu on sellaista aikaa, että silloin kaikki huolet, murheet & vastoinkäymiset tuntuu vielä pahemmilta, kuin mitä normaalisti.
Niin sitä itselläkin tällähetkellä on se fiilis, että mihin ihmeeseen se joulun taika katosi, se, joka tekee joulusta niin ihanaa, ja saa iloisia ihmeitä aikaiseksi?!

Meille se joulu on tähän mennessä tarjonnut vain rahanmenoa ja murhetta:(

Aloitetaan nyt vaikkapas siitä isosta stressinaiheesta kuin verottaja.
Tuo piru, joka haluaa aina tunkea joka väliin, mitä sitä ihminen sitten tekikään¤"¤##! No, köyhä joutui pakosta myymään omaisuuttaan, josta joululahjaksi tuli sitten siltä verokarhulta muistamisina 5-numeroinen lasku... Ihan turhahan sitä on erikseen mainita, ettei tuommoista summaa tämmöiset pers´aukiset tuostanoinvaan pysty maksamaan.

Että eipä sitä olis kyllä kaivattu sitäkään, että autosta hajoaa pyöränlaakeri, ja sen remppa ei menekkään ihan niin kuin piti, jotenkas remppa suureni, ja hinta tuplaantui...

Joulupukilta toivottiin kylmäkoneita lahjaksi, kylmäsäilytystilasta, ku on huutava pula, niin jääkaappitilasta kuin pakastintilastakin... Nooh, saatiinhan me sitten semmoinen 4 pyörällä kulkeva pakastinarkku... Siitä autosta hajos sitten lämppäri, joten pari viikkoa meni ajellessa sillä pakastearkulla, kunnes oli pakko repiä rahat jostain siihen uuteen lämppäriin... Olihan sitä toki hyvää ajankulua, kun koitti ensinnäkin arvata, että missä menee tie, ja kuinka kauan vielä menee aikaa ennenkuin varpaista kuuluu naps, ku ne jääkalikat on menny poikki...

Nooh, ny on siis se lämppäri autossa, ja pukki maksoi osan jääkaappi-pakastinyhdistelmästä, joka tuli edellispäivänä... Harvalla sitä on jääkaappi vessassa/kylppärissä, mut meilläpäs on, sille ei nimittäin ollu muutakaan paikkaa... Että se vaati sisäsuihkun uhraamisen, mutta sitähän se elämä on, uhraamisia.

Eipä sitä ny kuitenkaan osaa iloita tuosta uudesta jääkaapistakaan, kun sitä keskittyy siihenkin ajatukseen, että mistäs sitä taas repiikään rahat hammaslääkäriin... Viikonloppuna anoppilassa ollessa söin semmoista leipää, joissa on kuminan siemeniä -joista sitten yksi koitui mun hampaan kohtaloksi:´( Siihen tuli ilmeisestikkin ensin reikä, kunnes sitten edellisiltana siitä lähti oikein iso palanen pois:/ Ei kiva.

Rakkaan entinen kännykkä sanoi sopimuksensa irti, jotenkas osti tilalle sitten uuden muutama viikko sitten...
Semmoisen oikein moternin & sikakalliin luurin, joka ilmoittaa jollakin äänimerkillä suurinpiirtein senkin, että milloin sun pitäis mennä vessaan...!
No, mähän olen sitä mieltä, että noi kännykät kuuluu samaan sarjaan autojen kanssa... Eli mitä enemmän niihin lyödään sitä elektroniikkaa ja hienoja ominaisuuksia
(oikeesti, tarviiko kännykän kysyä sulta, että hei, mitäs haluaisit tehdä, soittaisitkos vaikkapas jollekulle?!;) ), niin sitä varmemmin ne ei toimi... Juu, ei toimi ei; näyttö tosta kännystä hajos jo muutaman PÄIVÄN sisällä niin, että Ukkokulta sai lasinsirun sormeensa, ja ny se on sekaisin koko telefooni! Eli aikalailla siinä kunnossa, ettei sillä tee mitään... Laskuhan tuosta tulee toki kuukausittain vielä ties kuinka kauan, ku on osamaksulla ostettu...

Aiheeseen liittyen... Jos kiinnostaa, että kuinka meitä kuluttajia pakotetaan ostamaan aina uutta & uutta, niin katsohan tämä dokumentti.
Sai mun niskakarvat pystyyn, ja tuskimpa olen ainut...

No, mutta kaikkein suurin murhe se on ollut se, että ensin meille annettiin isosti iloa, ja sitten otettiin se pois. Jokin aika sitten testiin piirtyi ne odotetut 2 viivaa... Voi sitä riemua! Meille tulisi kesävauva, pieni Martta (Rakkaan etunimen 3 ensimmäistä kirjainta + mun nimen 3 viimeistä =Martta) ♥

7.12. iski yht´äkkiä heti aamusta hirveät kivut,
samanlaista en ole kokenut muulloin kuin synnärillä. Kivut hellitti, mutta vielä seuraavakin päivä piti ottaa rauhallisesti, sillä, jos teit jotakin, niin kivut tuli takaisin.

Su 11.12. alkoi semmoinen ns. tuhruvuoto,
eli muutama tippa ruskeaa verta, ja samalla meiningillä mentiin seuraavakin päivä. Tuommoista tuli silloinkin, kun odotin poitsua, joten toivoin sen olevan ihan normaalia tälläkin kertaa...

Toisin kuitenkin kävi:/
13.12. yöllä alkoi voimakkaat kivut & reipas, kirkasta verta oleva vuoto.
En sanonut asiasta mitään vielä aamulla Rakkaalle, koska tiesin, että sillä olis mennyt työpäivä ihan perseelleen. No, illalla sitten sen mieliksi raahauduin päivystykseen. Niinkuin arvasinkin, niin ihan turhaan siellä odotettiin 1,5h... Poliklinikkamaksun hinnalla se lekuri kertoi meille sen, jonka tiesinkin. Eli sen, että mulla saattaa olla keskenmeno meneillään. Että eikun särkylääkettä vaan nassuun!

Vuoto & kivut jatkui samanlaisena kuin olis kuukautiset. Kaverit sitten elättelivätkin toivoa, että kyllä se Martta siellä vielä on, on sitä vuotoa ollut muillakin, ja silti syntynyt terveitä lapsia...
Itse kuitenkin tiesin, että kyllä se peli on jo menetetty, kun alkoi tulemaan sitä ns. raskausmateriaalia, on muuten aivan järkky sana! Ja raskausoireet pikkuhiljaa hävinneet... Ei ole enää sit näkymätöntä kylttiä tossa ryntäitten kohdalla, jossa lukee "Koskeminen omalla vastuulla...!". Ei ole enää semmoista oksettavaa oloa. Joku on kääntänyt virtakytkimenkin pois off -asennosta siihen johonkin offin & onnin puolväliin...

Edellisyönä oli jo niin ihmeen hyvä olla, että luulin tämän olevan ohi... Luulin väärin. Eilinen päivä meni helvetillisissä tuskissa sängynpohjalla maatessa. Kivut sitä luokkaa, että alkoi hikeä pukkaamaan ja kävely hankalaa:( Mahtoivat johtua siitä, että kuului plumps, kun jotain vähän isompaa tippui pönttöön... Ihmettelinkin, kun niitä hyytymiä on tullut ihmeen vähän ja pieniä paloja tätä ennen.

Saas sitten nährä, että montakos päivää tätä vielä jatkuu, sais jo loppua, jotta vois alkaa keskittyä siihen, joka on tärkeintä tällähetkellä.
Eli siihen, että tekis mukavan joulun tuolle jo olemassaolevalle lapsukaiselle♥

Fyysisen kivun lisäksi tämä on tietysti aiheuttanut henkistä kipua -yllättävän paljonkin siihen nähden, että se pönttöönsukeltaja oli vasta ihan pieni alku. Mutta pahalta se tuntuu kuitenkin ajatella, että sillä pienellä alulla oli mm. jo pikkiriikkinen sydän...
Pahinta tästä ehdottomasti tekee se, kun sitä ollaan ensin odotettu Suurella Rakkaudella, ja sitten iloittu suuresti, kun se uusi ihminen on saanut alkunsa, ja sitten se alku otetaankin pois.

Sitä sitä on tietysti miettinyt, että MIKSI?
Teinkö itse jotakin väärin, että aiheutin sen itse?
Onko mun kroppa liian raihnaisessa kunnossa kestääkseen raskautta?
Vai oliko se vain luontoäidin keino huolehtia siitä, ettei tänne maailmaan synny ihmistä, jolla on jokin sairaus tms.?

Tietysti nyt on sitten pelko tulevaisuutta ajatellenkin, että entäs jos tämä jätti jälkensä mun kroppaan, enkä enää tulekkaan raskaaksi?
Ja, jos tulenkin, niin meneekö sekin taas kesken?:(

Edellispäivänä oli ehdottomasti henkisesti kaikkein pahin päivä, eilen tuntui jo paremmalta.

Mutta eipä se auta muu, kuin nyt tosiaankin koittaa repiä se joulumieli jostakin, ja toivoa, että nää vastoinkäymiset olis meidän kohdalta pitkäksi aikaa ohi!

Ja toivoa sitäkin, että meille vielä joskus annetaan terve yhteinen lapsi.
Sillä niinhän se on,
ETTEI NIITÄ LAPSIA TEHDÄ, VAAN NIITÄ SAADAAN♥

Jos nyt jotain positiivista tästä ajattelee, niin voin keskittyä saamaan itteni fyysisesti parempaan kuntoon ennen seuraavaa raskautta; aloittaa vaikkapas sen uimassakäymisen, joka piti aloittaa nyt raskausaikanakin. Ja tankata rautaa itteensä, mulla, ku Hb on aina alle 100.
Ja on enemmän aikaa hankkia kaikki tarvittavat vaatteet sunmuut vauvatavarat, niitä, ku ei ole tallessa.

Ja pitää iloita siitä, että mulla on mies, joka sen lisäksi, että haluaa olla, ja on, poitsulle maailman paras isäpuoli, haluaa olla myöskin maailman paras isä jollekulle♥
Se oli nimittäin toi Ukkokulta, joka sen vauvakuumeen valtaan joutui, ja asiaa itekkin ihmetteli, että mistäs semmoinen ny tupsahti;) Ja onnistuipas sen samaisen kuumeen sitten tartuttamaan mullekkin;)

Vaan, vaikkei tämä ole todellakaan ollut mun parhaimpia viikkoja, niin
KYLLÄ SITÄ TUNSI ITTENSÄ MAAILMAN ONNELLISIMMAKSI IHMISEKSI VIIME YÖNÄ, KUN KÖMMIN UKKOKULLAN VIEREEN, JA SE PAINAUTUI MUA VASTEN, OTTI LÄMPIMÄÄN KAINALOONSA, ANTOI SUUKON NISKAAN JA YNISI PUOLNUKUKSISSA ONNELLISTA YNINÄÄNSÄ♥

Hih, se oli se hetki ennenkuin se uniapneaa sairastava Ukkokulta aloitti jokaöisen kuorsaamisensa...;)

MUKAVAA VIIKONLOPPUA IHANAISET!

Mitäs aiotte viikonloppuna puuhastella?

Me ainakin lähretään joulukuusimettään koko porukka koiraa myöten:)

P.S. Tulin sitten tehneeksi yhdessä ja samassa postauksessa 2 syntiä...
Eka tietysti se, ettei sitä saisi narista, vaikka kuinka asiat olis päin persettä, sitä saa vaan narisijan maineen, ja kukas sit nyt semmoista valituslitaniaa jaksaa muka lukea?!

No joo, minä;)

Ja sepäs se vasta kiellettyä onkin ärsyttää kanssaihmisiään kertomalla
OLEVANSA ONNELLINEN!

Sillä aina löytyy niitä, joilla ne asiat on päin sitä persettä, niin eihän sitä saa olla sitten kukaan muukaan onnellinen, jos ei joku toinenkaan ole... Aiheuttaa yleistä vittuuntuneisuutta -jonka seurauksena voipi vaikkapas lähteä kävelemään kavereista pois (=tositarina), kun niin paljon ahristaa se, ettei toista enää niin paljoa ahristakkaan...

Jepjep. Se on elämää.
Niin ne huonot kuin onnellisetkin hetket -ja niistä hetkistä tää mun blogi kertoo, Mun Elämästä:)
Jotenkas samalla linjalla jatketaan, välittämättä siitä, mitä muut ajattelee!:)

JOULUKUUN ENSIMMÄINEN

2011-12-01T19:52:00.006+02:00

Kuvat: Lantliv.

Lumeton sellainen, joten eipä kyllä yhtään osaa ajatella, että
ON JO JOULUKUU!

Poitsu se onkin jo ihan tosissaan mietiskellyt, että mitenköhän se Joulupukki ny pääseekään aattona lahjoja kuskaamaan, ku ei oo lunta. Suloista:) Ja kuulemma, jos autolla ajaa, niin ei ehri joka paikkaan... Siinäpäs sitä onkin pulmaa kerrakseen juu;)
Hmm, tässä postauksessa pitäisi itseasiassa olla joulukalenterin eka luukku esiteltynä -vaan, eipäs ole ei:(

Ilouutinen on se, että
NY MULLA ON VIHROINKIN SE KAUAN KAIVATTU KAMERA!!!
JIPPIJAIJEE!!!!:):):):):)
Nii, että mikäs sitä sit vielä tökkii...

No se, ettei oo tietokonetta, jolle ne kuvat siirtäis:/ Tälle Rakkaan työkoneelle, ku ei saa mitään ylimääräistä, kuten kameran ohjelmaa, laitella, jotta yks työohjelma toimii:/ Eilen asennettiin saamani käytetty pöytätietokone paikoilleen -vain todetaksemme, ettei se hemmettivie toimi, plääh:/ Että se siitä sitten... Nooh, kun ny olis todella kova hinku päästä bloggailemaan, ja varsinkin niitä joulukalenterin luukkuja raottelemaan, niin otetaan käyttöön suunitelma b, ja toivotaan, että se toimii... Eli kokeilen asentaa kameran ohjelman äitini koneelle, ja mikäli mua lykästää, ja se konevanhus suostuu sen ohjelman kitusiinsa ottamaan, niin käyn sit n. kerran viikos (asuu senverta kaukana, ettei voi joka päivä siel rampata) latailemas kuvia. Postaukset teen valmiiksi jo odottelemaan, ja julkaisen ne sit, kunhan saan ne kuvatkin:)

Viimeistään joulun jälkeen pitäis tulla apuja tähän koneongelmaankin toivonmukaan, muuten myönnän kyllä jo hyppiväni seinille!!!

Iski nimittäin se semmoinen
SUURENSUURI BLOGGAUSINSPIS
viime viikolla.

Eli just se, mitä täs ollaan odoteltukkin, kun on ollu jotenkin hankalaa tarttua tähän touhuun uudestaan kiinni, kun sitä on ollu pitkään bloggaamatta.
Kunhan ny nää tekniset ongelmat saaraan selätettyä pois alta, niin teempäs jo nyt uudenvuodenlupauksen vuodelle 2012 olla ahkera bloggaaja, ja alkaa taas käymään ahkerasti teidän muidenkin blogeissa:)
Ja jos meinaan tuosta jostain syystä lipsua, niin saapi antaa potkun tuohon mun leveähköön ahteriin, että ryhdstäydyppäs akka ny, hihii;D
No, mutta siis, elävienkirjoissa ollaan -mitä ny räkätaudissa just ny jälleen kerran, mut mitäs pienistä,

♥ONHAN KOHTA JOULU!♥
IHANAA JOULUKUUTA, YSTÄVÄISET!♥

VALOA SATEISEEN SYYSILTAAN

2011-09-16T21:24:00.006+03:00

Kun sade ropisee peltisiin ikkunalautoihin, ja ulkona on kylmää & pimeää, niin on ihanaa tehdä tulet keittiön puuhellaan, kuunnella sitä kotoisaa rätinää, mikä palavista puista tulee, tunnelmoida kynttilänvalossa & kuunnella musiikkia Rakkaan kainalossa =mun perjantai-ilta:)

Se kynttilöiden valo riittääpi siihen tunnelmointiin, mutta sitten, kun pitäisi oikeasti jotain nährä tehräkkin, niin sitten tarvitaan sähköllä tuotettua valoa...

Sitä valoa antaapi esimerkiksi tämmöinen vanhasta isosta (halk. n. 34cm)
pläkkipeltisestä tratista tehty kattolamppu,
joka sijaitseepi meillä vintin aulassa/ns. työhuoneessa:)
Jättiläistratti löytyi Rakkaan kanssa yhdessä tehdyltä kirppiskierrokselta, ja eipä tullut lampulle paljoa hintaa, kun tratti maksoi 6e + johdot & lampunkanta n. 5e:)

Mmmm, ihan meidännäköinen lamppu! ♥

Kuvat on sit muutenniin taas ihan kamalia, ku edelleenkin käytössä vain kännykässä oleva kamera:/

Uusia hyviä kirppislöytöjä odotellessa, kerrohan, että mikäs on sinun viimeisin sellainen kirppislöytö, joka sai sukatkin pyörimään jaloissa niinsanotusti?;)

SUUPIELET SOKERISSA

2011-09-16T13:50:00.004+03:00

Rakkaasta tuli eilen tarjouksien orja niinsanotusti...
Sulo Vilen -syndrooma siis iski kaupassa;)

Hmm, ensinnäkin toi sieltä yli 100 rullaa vessapaperia, KUN HALVALLA SAI;D
Psst. nythän mun on iiiiiihan pakko käydä ostamassa yks ihailemani pieni kaappi vessaan, jotta ne paperit saapi säilöttyäkkin johonkin, eikös vaan?;)

Ja sitten toiseksi, olipas huomannut, että vehnäjauhotkin on ihan hyvässä tarjouksessa... Ja lamppu oli syttynyt, että ny pitää leipoa munkkeja;)

No, herra munkinpaistajan piti sitten ensin ostaa munkinpaistokattila, eikä ihan mitä tahansa kattilaa, vaan osti painavan valurautaisen, emaloidun kaunottaren, kun ajatteli, että on sit semmoinen, josta akkansakkin tykkää ♥

Ja olipas kyllä oikeassa -TYKKÄÄN! ♥
Siitä ihana, että tuota kehtaa pitää keittiössä ihan näytilläkin, eikä koittaa mahduttaa jonnekkin kaapin perälle piiloon:)

Rakas innostuikin sitten tekemään ison taikinan kerralla, kun kerta puuhaan ryhtyi... Jotenkas ystäväperhekkin sai sitten jo heti eilen illalla oman osansa -ja tänään vaihtarina sain sieltä sitä jo edellisessä postauksessa kehumaani kesäkurpitsa-omena-sitruunahilloa:P

Että voi pojat, kyllä mun kelpaa, ku saa ny herkutella!:)

♥ONNEA ON OMA MUNKINPAISTAJA♥

Hmm, on sit muutenniin outoa, kun on mies, joka osaa & haluaa leipoa... Kun ei ole semmoiseen ihmeeseen tottunut;)
Mites muilla, leipookos teillä miehet?

HERKULLISTA VIIKONLOPPUA!

OMPPUPAISTOSTA & VANILJAJÄTSKIÄ

2011-09-13T21:20:00.004+03:00

Sateisena syysiltana on mukavaa saunan jälkeen sytyttää kynttilöitä ympäriinsä, ja nautiskella kynttilänvalossa omenapaistosta vaniljajätskin & hyvän seuran kera♥

Hetken kruunaa vielä se, että, jos ne omenat on poimittu omasta puutarhasta...
Voi, kun oliskin sellaisia ihania vanhoja omenapuita! Sellaisia, joita tässä meidän pihalla on ollut monta, mutta vuokraisäntä on ne aikoinaan pistänyt kaikki matalaksi:(

MAUSTEINEN OMPPUPAISTOS

n.2kg omenoita
10dl kaurahiutaleita
5dl 4-viljanhiutaleita
5dl hienosokeria
1rkl kanelia
2tl neilikkaa
1tl inkivääriä
400g voita

Vuoan voiteluun ruokaöljyä tai voita.

Kuori omput, ja raasta ne karkeaksi raasteeksi voideltuun isoon uunivuokaan. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää joukkoon sulatettu voi.
Sekoita muruseos tasaiseksi.
Levitä muruseos omenaraasteen pinnalle.
Laita paistos uuniin: 200`c n. 30min.

Tarjotaan lämpimänä vaniljajätskin kera:P

MITÄS HERKKUJA SINÄ OLET SYKSYN KUNNIAKSI TEHNYT OMENOISTA?

Jos sulla on joku hyvä resepti, niin kerrohan:)

Ystäväni teki tosi hyvää hilloa, johon tuli omenoita, kesäkurpitsaa, sitruunamehua+sitruunan hedelmälihaa sekä hillosokeria:P Oijoi, meinas viedä kielen mennessään, kun sitä maistoin... Ja pakko käydä omenaostoksilla, ja tehdä sitä itsekkin;) Sopii erityisesti mun mielestä täytekakun väliin; on semmoinen ihanan raikas maultaan:)

NAULAKKO ALAKERRAN VESSAAN

2011-08-28T19:58:00.006+03:00

Meillä on kaksi vessaa -toinen ylhäällä, ja toinen alhaalla, kätevää:)
No, mutta siihen se kätevyys sitten jääkin... Varsinkin alakerran vessa-kylppäriyhdistelmä on niiiiiin epäkäytännöllinen pieni koppero kuin vaan olla voi! No, sieltä kopperosta ei sitten löytynyt ennen eilistä kuin 2 muovista tarralla kiinni olevaa pyyhekoukkua -joista sitten se toinenkin päätti luovuttaa, ja tippui... Jotenkas eikun tekemään naulakkoa:)

Koska naulakolle ei meinannut löytyä paikkaa, niin keksin ripustaa sen lämminvesivaraajan viereen katosta roikkumaan -ja ainakin yhden päivän käytön jäkeen se tuntuisi olevan toimiva ratkaisu:)

Ihanaa kulahtanutta vanhaa lautaa & valurautaiset koukut...
=WE LOVE IT!!!♥♥

Ja sitten vielä pitäisi tehrä naulakko kylpypyyhkeillekkin -niin, ja laittaa tuohon käsipyyhenaulakkoonkin nimikirjaimet:) En ole vielä päättänyt, että tuleekos siitä toisesta naulakosta samanlainen, vaiko toteutuukos eräs toinen idea... ;) Niin, ja sitten se yläkerran vessa -sen suhteen vasta odotetaan ideoita tuonne päähän putkahtavaksi...Sieltäkin puuttuisi mm. se naulakko...

TALONUMEROKYLTTI, JOSTA NÄKEEPI, ETTÄ MIKÄ TALON ISÄNTÄ ON AMMATILTAAN;)

2011-08-27T18:52:00.004+03:00

Se olisi nyt semmoinen ROMUROMANTIKKOVAROITUS paikallaan:D
On nimittäin sillätavalla, että sen lisäksi, että kaksi romantikkoa löysi toisensa, niin myöskin 2 kaikkea persoonallista & kulahtanutta roinaa rakastavaa
ROMUROMANTIKKOA LÖYSIVÄT TOISENSA:)

Ja voi, kun mä olen sitten siitä asiasta iloinen!!!
Menee suupielet väkisinkin ylöspäin, kun kierrellään vaikkapas anoppilan vanhaa navettaa, jonne tuo toinen romuromantikko on anopin riesaksi (;D) keräillyt vuosien varrella sitä kaikkea roinaa, ja mietitään, että mitäs niistä keksiskään:)
Hihii, ja anoppiparka, joka oikeastikkin vihaa niitä kaikkia tavaroita, niin ei ole vielä hoksannut sitä, että minä olen samanlainen, tai jopa vielä pahempi romun rakastaja & hamstraaja, mitä poikansa... Mutta vielä se joutuu senkin huomaamaan;) Virn.

Että luvassa on siis kaikkea romuromanttista, ja uuden elämän saaneita asioita -vaikka eihän se tietystikkään mitään uutta ole niille, ketkä mun vanhaa blogia ovat seurailleet, mutta nyt sitä taitaapi vaan tulla vielä enemmän, kun meitä höppäniä on se kaks;)

Mutta siis varsinaiseen asiaan...

Kaikki alkoi torstaina, kun meille oli tulossa paketti, ja postipoikapas koitti sitä sitten viedä naapuriin, kun ei tässä talossa (eikä sen paremmin siinä naapurinkaan) ole talonumerokylttiä. Kyselinkin sitten Rakkaalta, että oiskos sillä käytöstä poistettua moottorisahan teräketjua, jonka vois nakutella numeroiksi johonkin lautaan... Ja olihan sillä, ja intopiukassa rupeskin sitä kylttiä heti tekemään:)
Vaan, tylsähän siitä tuli...
...että eikun vaan uutta tekemään seuraavana päivänä... Mulle annettiin jo varoitus etukäteen, että herra rupes taiteilijaksi, ja varsin taiteellinenhan tuosta tuli -niin, ja persoonallinen!

Jopa niin persoonallinen, että naureskelin täällä jalat ristissä, kun tuon ekaa kertaa näin:D

No, mutta kyllähän tuosta nyt ainakin sitten käypi selville se, että mitä talon isäntä muunmuassa (on monta ammattia) tekeepi työkseen, vai?!:D
Hmm, ja koska me oltiin romuromantikkojen lisäksi niitä romantikkojakin, niin toi "monumentti" täydentyypi vielä tietystikkin kynttilälyhdyllä, joka tuleepi tuohon tuon "pöllin" päälle:)

Ja sitten vielä loppukevennykseksi kukat, jotka sain poitsulta eilen...
Oli tienannu ittelleen tietokonekiellon... Tuli sit sisälle noi onnettoman pienet voikukat kourassaan, ja ojensi ne mulle. Ja, kun sitten näki, että kuinka onnessani mä niistä tietenkin olin, niin kysyi, että
"saanko mä nyt kattoa nettiä, ku toin sulle noi kukat?":D
Että noin sitä vaan osataan vetää oikeasta narusta, hih;D

LEMPIKUKKANI ON EHDOTTOMASTI...

2011-08-19T19:23:00.003+03:00

...RUUSU!

Ollut aina:)

Itseasiassa olen ollut niin hulluina ruusuihin jo kakarana, että olin alle kouluikäisenä topakasti sitä mieltä, että, koska kukaan ei osaa ikinä sanoa mun nimeä oikein, eikä se muutoinkaan miellyttänyt, niin kunhan täytän 18v. niin vaihran nimeni Ruusuksi, hih;)
Vielä ei ole tullut vaihdettua -ei vaikka edelleenkin tympii, että sekä etu- että sukunimi sanotaan & kirjoitetaan useimmiten väärin, vaikkei niissä mitään niin kovin eriskummallista pitäisi olla... ;)

No, mutta siis ruusuja rakastan, ja rakastan sitä ihmistäkin, joka mulle tuon kuvassa näkyvän ruusun + 9 muuta ihan yllärinä löi kouraan edellispäivänä, kun kotiutui ♥
Mikäpäs sen mukavampaa, kun olet kainaloita myöten tiskaltaassa, kädet saippuavaahdossa, kuin saada oma Rakkaansa kotiin, ja vieläpäs kukkapuskan kera:)

Ihana arjen piristys siis.

Sellainen, joita olisi meidän itsekunkin hyvä välillä keksiä omalle puolisolleen, jotta pysyy mieli pirteänä & onni talossa.

Mitenkäs sinä olet yllättänyt/ilostuttanut oman Rakkaasi viimeksi?

YLLÄTYKSELLISTÄ, RUUSUNTUOKSUISTA VIIKONLOPPUA!
♥

SIITÄ SE ALKAA...

2011-08-10T14:33:00.007+03:00

...poitsun ja monen, monen muun koulutaival:)

Iloissaan & innoissaan tuo "ylisuurta" (on ne sitten hauskannäköisiä reppuineen, kun se reppu on melkeimpäs yhtä iso kuin mitä sen kantaja;) ) reppua selässään kanniskellut heppu lähti tänään aamulla taapertamaan kohti n. kilometrin päässä sijaitsevaa uutta tuttavuuttansa koulua:)
Mä itsekseni mielessäni hihittelin, kun tuli mieleen Wisteria Lane, kun meitä käveli täältä suunnalta 3 äitiä, 1 isukki & lauma muksuja yhdessä;) Ja vaikuttaakin siltä, että täällä vähän kaikki tuntee toisensa, ja henki on hyvä:)

Seuraavaksi hihittelinkin sille, kun eräs opettaja piti mulle esittelykierroksen koulussa, ja ihan sama, että, ketä tuli vastaan, niin aina se tiesi (siivoojaa myöten;) ), että kuka mä olen, ja mistä mä olen tänne muuttanut;) Vaan, eipä toi koulu onneksi mikään iso olekkaan, vaan semmoinen mukavan pieni; vaan 53oppilasta:) Että, kun mä jo kauan aikaa sitten päätin, että haluan sitten joskus lapseni johonkin idylliseen pieneen maalaiskouluun, niin se toteutui, vaikkei nyt varsinaisesti maalla asutakkaan... Joskin, se koulu on kyllä keskellä peltoja:)

(Enkelikorttikuva Kotimaakaupasta.)

Nojuu, vaan hyvä fiilis siis jäi koulusta, sen mukavista opettajista, sekä muista vanhemmista:) Että hyvillämielin sitä jätti poitsun luokkaan 22muun (tuplaluokka) lapsen kanssa -vaikka eihän sitä olisi sieltä minnekkään malttanut lähteä... En sentäs vollottanut valtoimenaan -vaikka niin pelkäsin, kun kerta tämmöinen tunteellinen höppänä olen;)

Se nyt pikkumiestä harmittaa ihan vietävästi, kun joutuu menemään aikaisin nukkumaan... Ja eilen kyllä ei illalla meinannut tulla siitä nukkumisesta yhtään mitään, ja loppujenlopuksi jo vaati isäpuoltansa viereensä nukkumaan... Joten taisipas heppua jännittää melkoisen paljon;)

No, kyllä ne jännitykset siitä häviää -niin pojalta kuin äidiltäkin:)

MUISTATKOS VIELÄ OMAN ENSIMMÄISEN KOULUPÄIVÄSI?

Mulle on jäänyt mieleen se, kuinka saatiin läksyä heti eka päivänä -ja enkös minä sitten saanut toisena päivänä ensimmäisen rastini, kun unohrin innostuksissani koko läksyn;)

Suojelusenkeleitä kulkemaan matkassa mukana koululaisten koulutielle♥

JA ILOA KOULUPÄIVIIN JOKAISELLE!:)

RÄKÄTAUTIA BANAANILAATIKKOLANDIASSA

2011-08-04T16:56:00.002+03:00

Elämäni Miehet ns. leipiä heittämässä♥

Miksi räkätauti tms. kaataa aina petiin just silloin, kun ei saisi, eli toisinsanoen silloin, kun olisi jotain sellaista ohjelmaa, ettei saisi sairastaa?!
Sitä tuli taasen mietittyä siinä vaiheessa, kun se viheliäinen tauti alkoi kaataa sinne sängynpohjalle tämän uusperheen jäseniä just ennen muuttoa... Nooh, muutosta ollaan kuin ollaankin selvitty hengissä, mutta täällä sitä nyt sitten elellään banaanilaatikko-jätesäkkilandiassa kipein kurkuin ja niistetään kilpaa...

-Mutta:

ONNELLISINA!

Tämä uusi blogi kertookin uudesta, onnellisesta elämästäni

-siitä, kuinka ihmeitä tapahtuu, ja sitä voi päästä pois maanpäällisestä helvetistä, ja löytää tiensä maanpäälliseen taivaaseen.

Tämän perheen elämää sitä on varmasti seuranneet ahkerasti myöskin naapurit... Joita sitten muutenniin tämän tytöntyllerön riesaksi riittääpi ihan joka suunnalle (helkkari!)! On siis totuttelemista meille itsekullekkin siinä, ettei enää asustellakkaan omassa rauhassa keskellä korpea suojassa katseilta, vaan saattaapi naapurin isännän katse porautua pitsipikkarein verhoiltuun ahteriin, kun illalla puuhailee keittiössä... Hmm, juu, ihan oikeasti tuli tuotakin mietittyä, kun tässä yks ilta keittiössä itselleni tyypillisesti vähissä pukeissa puuhailin... No, toivotaan sitten vaan, ettei naapurille ole tullut mitään traumoja näkemästään;D Niin, ja verhot, ne ne on ostoslistalla niin keittiöön kuin vähän muihinkin huoneisiin -jopa kylppäriin, jossa on puolenseinän(!) kokoinen ikkuna just sopivasti pöntön vieressä, niin saapi vilkutella pihalla olijoille pöntöllä istuskellessaan...

Silloin, kun itse on siinä pihalla, ja istuskelee rappusilla, niin tuntee, kuinka verhojen välistä luodut katseet poraa reikiä ympäri kroppaa... Siinä on jo tehty arviointeja ahkeraan, että minkäslaista porukkaa sitä muuttikaan naapuritaloon...

Vaan, on niitä arviointeja ehritty tekemään jo täältäkin suunnalta; eilen tuli sellainen dejavu-fiilis, kun hain traktorin kärrystä (=maalaisromanttinen tapa muuttaa;) ) tavaroita sisälle, niin naapurin remppaa tekevä ukko huusi muksulleen, että

"älä tongi niitä mun vehkeitäni, saatana! Painu hemmettiin siitä!"...

Ainut hyvä puoli siinä oli se, että tuota ei tulla enää kuulemaan meidän kodissa -ne ajat on taaksejäänyttä aikaa, ja mennään kohti onnellisempia aikoja & hetkiä!:)

Jotenkas Lämpimästi Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän (=minä, Rakas, poitsu & koiruus) uutta, onnellisempaa, rakkaudentäyteistä elämää!

Terkuin Lämmin Hellä Pehmoinen

Lämmin Hellä Pehmoinen

RAUHANKYYHKYJÄ TARVITAAN

AIVASTELUA KIERRÄTYSKESKUKSESSA

EIJAKSAKEKSIÄOTSIKKOA

W: Ei taida olla vielä tulossa sitä pikkusiskoa tai -veljeä vai?M: Ei varmaankaan...W: NO, EIKÖS SE SITTEN PITÄIS LAITTAA TÖPINÄKSI?! Kyllähän sää tiedät, miten niitä tehdään!:)M: :D

MIHIN SE JOULUN TAIKA KATOSI?

JOULUKUUN ENSIMMÄINEN

VALOA SATEISEEN SYYSILTAAN

SUUPIELET SOKERISSA

OMPPUPAISTOSTA & VANILJAJÄTSKIÄ

NAULAKKO ALAKERRAN VESSAAN

TALONUMEROKYLTTI, JOSTA NÄKEEPI, ETTÄ MIKÄ TALON ISÄNTÄ ON AMMATILTAAN;)

LEMPIKUKKANI ON EHDOTTOMASTI...

SIITÄ SE ALKAA...

RÄKÄTAUTIA BANAANILAATIKKOLANDIASSA

W: Ei taida olla vielä tulossa sitä pikkusiskoa tai -veljeä vai?
M: Ei varmaankaan...
W: NO, EIKÖS SE SITTEN PITÄIS LAITTAA TÖPINÄKSI?! Kyllähän sää tiedät, miten niitä tehdään!:)
M: :D