Joulu on sellaista aikaa, että silloin kaikki huolet, murheet & vastoinkäymiset tuntuu vielä pahemmilta, kuin mitä normaalisti. Niin sitä itselläkin tällähetkellä on se fiilis, että mihin ihmeeseen se joulun taika katosi, se, joka tekee joulusta niin ihanaa, ja saa iloisia ihmeitä aikaiseksi?!
Meille se joulu on tähän mennessä tarjonnut vain rahanmenoa ja murhetta:(Aloitetaan nyt vaikkapas siitä isosta stressinaiheesta kuin verottaja. Tuo piru, joka haluaa aina tunkea joka väliin, mitä sitä ihminen sitten tekikään¤"¤##! No, köyhä joutui pakosta myymään omaisuuttaan, josta joululahjaksi tuli sitten siltä verokarhulta muistamisina 5-numeroinen lasku... Ihan turhahan sitä on erikseen mainita, ettei tuommoista summaa tämmöiset pers´aukiset tuostanoinvaan pysty maksamaan.
Että eipä sitä olis kyllä kaivattu sitäkään, että autosta hajoaa pyöränlaakeri, ja sen remppa ei menekkään ihan niin kuin piti, jotenkas remppa suureni, ja hinta tuplaantui...Joulupukilta toivottiin kylmäkoneita lahjaksi, kylmäsäilytystilasta, ku on huutava pula, niin jääkaappitilasta kuin pakastintilastakin... Nooh, saatiinhan me sitten semmoinen 4 pyörällä kulkeva pakastinarkku...
Siitä autosta hajos sitten lämppäri, joten pari viikkoa meni ajellessa sillä pakastearkulla, kunnes oli pakko repiä rahat jostain siihen uuteen lämppäriin... Olihan sitä toki hyvää ajankulua, kun koitti ensinnäkin arvata, että missä menee tie, ja kuinka kauan vielä menee aikaa ennenkuin varpaista kuuluu naps, ku ne jääkalikat on menny poikki...
Nooh, ny on siis se lämppäri autossa, ja pukki maksoi osan jääkaappi-pakastinyhdistelmästä, joka tuli edellispäivänä...
Harvalla sitä on jääkaappi vessassa/kylppärissä, mut meilläpäs on, sille ei nimittäin ollu muutakaan paikkaa... Että se vaati sisäsuihkun uhraamisen, mutta sitähän se elämä on, uhraamisia.
Eipä sitä ny kuitenkaan osaa iloita tuosta uudesta jääkaapistakaan, kun sitä keskittyy siihenkin ajatukseen,
että mistäs sitä taas repiikään rahat hammaslääkäriin... Viikonloppuna anoppilassa ollessa söin semmoista leipää, joissa on kuminan siemeniä -joista sitten yksi koitui mun hampaan kohtaloksi:´( Siihen tuli ilmeisestikkin ensin reikä, kunnes sitten edellisiltana siitä lähti oikein iso palanen pois:/ Ei kiva.
Rakkaan entinen kännykkä sanoi sopimuksensa irti, jotenkas osti tilalle sitten uuden muutama viikko sitten...
Semmoisen oikein moternin & sikakalliin luurin, joka ilmoittaa jollakin äänimerkillä suurinpiirtein senkin, että milloin sun pitäis mennä vessaan...!No, mähän olen sitä mieltä, että noi kännykät kuuluu samaan sarjaan autojen kanssa... Eli mitä enemmän niihin lyödään sitä elektroniikkaa ja hienoja ominaisuuksia
(oikeesti, tarviiko kännykän kysyä sulta, että hei, mitäs haluaisit tehdä, soittaisitkos vaikkapas jollekulle?!;) ), niin sitä varmemmin ne ei toimi...
Juu, ei toimi ei; näyttö tosta kännystä hajos jo muutaman PÄIVÄN sisällä niin, että Ukkokulta sai lasinsirun sormeensa, ja ny se on sekaisin koko telefooni! Eli aikalailla siinä kunnossa, ettei sillä tee mitään... Laskuhan tuosta tulee toki kuukausittain vielä ties kuinka kauan, ku on osamaksulla ostettu...
Aiheeseen liittyen... Jos kiinnostaa, että kuinka meitä kuluttajia pakotetaan ostamaan aina uutta & uutta, niin katsohan
tämä dokumentti.
Sai mun niskakarvat pystyyn, ja tuskimpa olen ainut...
No, mutta kaikkein suurin murhe se on ollut se, että ensin meille annettiin isosti iloa, ja sitten otettiin se pois. Jokin aika sitten testiin piirtyi ne odotetut 2 viivaa... Voi sitä riemua! Meille tulisi kesävauva, pieni Martta (Rakkaan etunimen 3 ensimmäistä kirjainta + mun nimen 3 viimeistä =Martta) ♥7.12. iski yht´äkkiä heti aamusta hirveät kivut,
samanlaista en ole kokenut muulloin kuin synnärillä. Kivut hellitti, mutta vielä seuraavakin päivä piti ottaa rauhallisesti, sillä, jos teit jotakin, niin kivut tuli takaisin.
Su 11.12. alkoi semmoinen ns. tuhruvuoto,
eli muutama tippa ruskeaa verta, ja samalla meiningillä mentiin seuraavakin päivä. Tuommoista tuli silloinkin, kun odotin poitsua, joten toivoin sen olevan ihan normaalia tälläkin kertaa...
Toisin kuitenkin kävi:/
13.12. yöllä alkoi voimakkaat kivut & reipas, kirkasta verta oleva vuoto.En sanonut asiasta mitään vielä aamulla Rakkaalle, koska tiesin, että sillä olis mennyt työpäivä ihan perseelleen. No, illalla sitten sen mieliksi raahauduin päivystykseen. Niinkuin arvasinkin, niin ihan turhaan siellä odotettiin 1,5h... Poliklinikkamaksun hinnalla se lekuri kertoi meille sen, jonka tiesinkin. Eli sen, että mulla saattaa olla
keskenmeno meneillään. Että eikun särkylääkettä vaan nassuun!
Vuoto & kivut jatkui samanlaisena kuin olis kuukautiset. Kaverit sitten elättelivätkin toivoa, että kyllä se Martta siellä vielä on, on sitä vuotoa ollut muillakin, ja silti syntynyt terveitä lapsia...
Itse kuitenkin tiesin, että kyllä se peli on jo menetetty, kun alkoi tulemaan sitä ns. raskausmateriaalia, on muuten aivan järkky sana! Ja raskausoireet pikkuhiljaa hävinneet... Ei ole enää sit näkymätöntä kylttiä tossa ryntäitten kohdalla, jossa lukee "Koskeminen omalla vastuulla...!". Ei ole enää semmoista oksettavaa oloa. Joku on kääntänyt virtakytkimenkin pois off -asennosta siihen johonkin offin & onnin puolväliin...Edellisyönä oli jo niin ihmeen hyvä olla, että luulin tämän olevan ohi... Luulin väärin. Eilinen päivä meni
helvetillisissä tuskissa sängynpohjalla maatessa. Kivut sitä luokkaa, että alkoi hikeä pukkaamaan ja kävely hankalaa:( Mahtoivat johtua siitä, että kuului plumps, kun jotain vähän isompaa tippui pönttöön... Ihmettelinkin, kun niitä hyytymiä on tullut ihmeen vähän ja pieniä paloja tätä ennen.
Saas sitten nährä, että montakos päivää tätä vielä jatkuu, sais jo loppua, jotta vois alkaa keskittyä siihen, joka on tärkeintä tällähetkellä.
Eli siihen,
että tekis mukavan joulun tuolle jo olemassaolevalle lapsukaiselle♥Fyysisen kivun lisäksi tämä on tietysti aiheuttanut henkistä kipua -yllättävän paljonkin siihen nähden, että se pönttöönsukeltaja oli vasta ihan pieni alku. Mutta pahalta se tuntuu kuitenkin ajatella, että sillä pienellä alulla oli mm. jo pikkiriikkinen sydän...
Pahinta tästä ehdottomasti tekee se, kun sitä ollaan ensin odotettu Suurella Rakkaudella, ja sitten iloittu suuresti, kun se uusi ihminen on saanut alkunsa, ja sitten se alku otetaankin pois.Sitä sitä on tietysti miettinyt, että MIKSI? Teinkö itse jotakin väärin, että aiheutin sen itse? Onko mun kroppa liian raihnaisessa kunnossa kestääkseen raskautta? Vai oliko se vain luontoäidin keino huolehtia siitä, ettei tänne maailmaan synny ihmistä, jolla on jokin sairaus tms.?Tietysti nyt on sitten pelko tulevaisuutta ajatellenkin, että entäs jos tämä jätti jälkensä mun kroppaan, enkä enää tulekkaan raskaaksi? Ja, jos tulenkin, niin meneekö sekin taas kesken?:(Edellispäivänä oli ehdottomasti henkisesti kaikkein pahin päivä, eilen tuntui jo paremmalta.
Mutta eipä se auta muu, kuin nyt tosiaankin koittaa repiä se joulumieli jostakin, ja toivoa, että nää vastoinkäymiset olis meidän kohdalta pitkäksi aikaa ohi!Ja toivoa sitäkin, että meille vielä joskus annetaan terve yhteinen lapsi. Sillä niinhän se on, ETTEI NIITÄ LAPSIA TEHDÄ, VAAN NIITÄ SAADAAN♥Jos nyt jotain positiivista tästä ajattelee, niin voin keskittyä saamaan itteni fyysisesti parempaan kuntoon ennen seuraavaa raskautta; aloittaa vaikkapas sen uimassakäymisen, joka piti aloittaa nyt raskausaikanakin. Ja tankata rautaa itteensä, mulla, ku Hb on aina alle 100.
Ja on enemmän aikaa hankkia kaikki tarvittavat vaatteet sunmuut vauvatavarat, niitä, ku ei ole tallessa.
Ja pitää iloita siitä, että mulla on mies, joka sen lisäksi, että haluaa olla, ja on, poitsulle maailman paras isäpuoli, haluaa olla myöskin maailman paras isä jollekulle♥Se oli nimittäin toi Ukkokulta, joka sen
vauvakuumeen valtaan joutui, ja asiaa itekkin ihmetteli, että mistäs semmoinen ny tupsahti;) Ja onnistuipas sen samaisen kuumeen sitten tartuttamaan mullekkin;)
Vaan, vaikkei tämä ole todellakaan ollut mun parhaimpia viikkoja, niin
KYLLÄ SITÄ TUNSI ITTENSÄ MAAILMAN ONNELLISIMMAKSI IHMISEKSI VIIME YÖNÄ, KUN KÖMMIN UKKOKULLAN VIEREEN, JA SE PAINAUTUI MUA VASTEN, OTTI LÄMPIMÄÄN KAINALOONSA, ANTOI SUUKON NISKAAN JA YNISI PUOLNUKUKSISSA ONNELLISTA YNINÄÄNSÄ♥Hih, se oli se hetki ennenkuin se uniapneaa sairastava Ukkokulta aloitti jokaöisen kuorsaamisensa...;)MUKAVAA VIIKONLOPPUA IHANAISET!
Mitäs aiotte viikonloppuna puuhastella?Me ainakin lähretään joulukuusimettään koko porukka koiraa myöten:)P.S. Tulin sitten tehneeksi yhdessä ja samassa postauksessa 2 syntiä...
Eka tietysti se, ettei sitä saisi narista, vaikka kuinka asiat olis päin persettä, sitä saa vaan narisijan maineen, ja kukas sit nyt semmoista valituslitaniaa jaksaa muka lukea?!No joo, minä;)Ja sepäs se vasta kiellettyä onkin ärsyttää kanssaihmisiään kertomalla OLEVANSA ONNELLINEN!Sillä aina löytyy niitä, joilla ne asiat on päin sitä persettä, niin eihän sitä saa olla sitten kukaan muukaan onnellinen, jos ei joku toinenkaan ole... Aiheuttaa yleistä vittuuntuneisuutta -jonka seurauksena voipi vaikkapas lähteä kävelemään kavereista pois (=tositarina), kun niin paljon ahristaa se, ettei toista enää niin paljoa ahristakkaan...Jepjep. Se on elämää.Niin ne huonot kuin onnellisetkin hetket -ja niistä hetkistä tää mun blogi kertoo, Mun Elämästä:) Jotenkas samalla linjalla jatketaan, välittämättä siitä, mitä muut ajattelee!:)
